Cape Coast on kaupunkina rakentunut linnan ympärille, vähän niinkuin Turun linnaa alkoi ympäröidä Turku. Se on nykyisin käytetty kalastussatamana Guineanlahden rannalla ja sitä ovat hallinnoineet niin ruotsalaiset, britit, portugalilaiset, tanskalaiset kuin hollantilaisetkin. Asukasmäärältään Cape Coast on noin 170 000 (2010).
Meidän matkamme taittui pariksi päiväksi Marian kanssa itse Cape Coastille, mutta minulla oli toiveissa käydä myös Kakumilla, jossa sijaitsee sademetsäalue, johon on rakennettu Canopy walk, eli riippusilta-puisto. Nämä riippusillat ovat muutaman miehen voimin rakennettu kokonaisuus ja hyvin kestävänoloinen se olikin, vaikka kyllä pelotti kävellä siellä korkeuksissa. En saanut otettua edes niin hienoja kuvia, kuin toivoin, mutta eräs perässäni kulkenut israelilaismies sitten otti kuvia minustakin sillalla heilumassa. :)
Cape Coast on viehättävä pikkukaupunki, täysin erilainen mentaliteetiltaan kuin Accra, vaikka tästäkin kaupungista pidän paljon. Täällä on paljon valkoisia, tai sitten olen sattunut sellaisille alueille vain, jossa on paljon valkoisia ollut samaan aikaan. Aivan linnakkeen vieressä Oasis beachilla on rannalla palloa potkivia poikia, palmupuita ja kalastajaveneitä. Hassuinta tässä kuvassa oli se, että kohta rantaviivaa pitkin kirmasi emakko possuvauvojen kanssa. Jotain tässä kuvassa oli nyt väärin :D Eläimet muutenkin viettävät suht vapaata elämää Afrikassa. Vuohet, lehmät, possut, kanat sulassa sovussa toistensa kera. Meidän talon "vahtikoira" osaa kätevästi etsiä muurin kohdan, jonka yli se hyppää ja lähtee riiustamaan naapurin blondin kanssa. Kun sitä huutaa takaisin, se katselee pää kallellaan meihin päin, vilkaisee tyttöystäväänsä ja säntää sen perään :D On siinä vahtikoira!
Kävimme edellisviikonloppuna Adassa, joka on itäisellä puolella Ghanaa, ei kovin kaukana Togon rajasta. Menimme tuttumme tietämään viihtyisään rantakohteeseen, jossa nukuimme bungaloweissa. Niinpä niin. Bungalowit oli rakennettu palmunlehdistä ja katot olivat heinästä. Öisin Marian kertoman mukaan juoksivat rotat bungalowien luona, itse olin varmaan niin väsynyt, että en edes mokomaa huomannut. Onneksi ei elukka tullut ainakaan sänkyyn saakka, siitä olisi ollut leikki kaukana, jos olisivat minut kohdanneet.
Maranatha Beach Camp on erään miehen aloittama projekti, hänellä on tuo retkeilypaikka ja samalla tekee kyläyhteisön kanssa yhteistyötä vetämällä siellä projektia. Hän hankkii vapaaehtoisia eri pituisiksi ajoiksi auttamaan kyläkoulun kanssa, naisten parissa tehtävään työhön ja muuhun kunnostus- ja remonttityöhön nuoria lähinnä Euroopasta ja Yhdysvalloista. Todella hienosti ja järkevästi rakennettu kokonaisuus.
Kun trotro vihdoin saapui Adaan perille, hyppäsimme moottoripyörien kyytiin, jotka veivät meidät kylän laidalle, josta kävelimme vielä pienen kyläkokonaisuuden läpi. Siellä tehtiin uutta kalastajavenettä ja koko tunnelma oli kuin Johnny Weismuller elokuvista. Ah, nuo vanhat kunnon mustavalkotarzanit! <3
Maranathaa ympäröi toiselta puolelta Volta-järvi ja toiselta puolelta Guineanlahti Atlantin aallokkoineen. Kun paikalle pääsee alkaa väkisinkin laulaa Jukka Pojan Kylmästä lämpimään kappaletta. Hyvin omanlaisensa tunnelma tällä paikalla ja itse olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.
//Nina
Cape Coast on viehättävä pikkukaupunki, täysin erilainen mentaliteetiltaan kuin Accra, vaikka tästäkin kaupungista pidän paljon. Täällä on paljon valkoisia, tai sitten olen sattunut sellaisille alueille vain, jossa on paljon valkoisia ollut samaan aikaan. Aivan linnakkeen vieressä Oasis beachilla on rannalla palloa potkivia poikia, palmupuita ja kalastajaveneitä. Hassuinta tässä kuvassa oli se, että kohta rantaviivaa pitkin kirmasi emakko possuvauvojen kanssa. Jotain tässä kuvassa oli nyt väärin :D Eläimet muutenkin viettävät suht vapaata elämää Afrikassa. Vuohet, lehmät, possut, kanat sulassa sovussa toistensa kera. Meidän talon "vahtikoira" osaa kätevästi etsiä muurin kohdan, jonka yli se hyppää ja lähtee riiustamaan naapurin blondin kanssa. Kun sitä huutaa takaisin, se katselee pää kallellaan meihin päin, vilkaisee tyttöystäväänsä ja säntää sen perään :D On siinä vahtikoira!
Kävimme edellisviikonloppuna Adassa, joka on itäisellä puolella Ghanaa, ei kovin kaukana Togon rajasta. Menimme tuttumme tietämään viihtyisään rantakohteeseen, jossa nukuimme bungaloweissa. Niinpä niin. Bungalowit oli rakennettu palmunlehdistä ja katot olivat heinästä. Öisin Marian kertoman mukaan juoksivat rotat bungalowien luona, itse olin varmaan niin väsynyt, että en edes mokomaa huomannut. Onneksi ei elukka tullut ainakaan sänkyyn saakka, siitä olisi ollut leikki kaukana, jos olisivat minut kohdanneet.
Maranatha Beach Camp on erään miehen aloittama projekti, hänellä on tuo retkeilypaikka ja samalla tekee kyläyhteisön kanssa yhteistyötä vetämällä siellä projektia. Hän hankkii vapaaehtoisia eri pituisiksi ajoiksi auttamaan kyläkoulun kanssa, naisten parissa tehtävään työhön ja muuhun kunnostus- ja remonttityöhön nuoria lähinnä Euroopasta ja Yhdysvalloista. Todella hienosti ja järkevästi rakennettu kokonaisuus.
Kun trotro vihdoin saapui Adaan perille, hyppäsimme moottoripyörien kyytiin, jotka veivät meidät kylän laidalle, josta kävelimme vielä pienen kyläkokonaisuuden läpi. Siellä tehtiin uutta kalastajavenettä ja koko tunnelma oli kuin Johnny Weismuller elokuvista. Ah, nuo vanhat kunnon mustavalkotarzanit! <3
Maranathaa ympäröi toiselta puolelta Volta-järvi ja toiselta puolelta Guineanlahti Atlantin aallokkoineen. Kun paikalle pääsee alkaa väkisinkin laulaa Jukka Pojan Kylmästä lämpimään kappaletta. Hyvin omanlaisensa tunnelma tällä paikalla ja itse olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.
//Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti