Cape Coast ( Cabo Corso) ja Ada

Viime viikonloppuna matkustimme Cape Coastille, jossa pääsin tutustumaan muun muassa linnakkeeseen, josta on lähetetty orjia ympäri maailman. Nykyisin Cape Coastin linnake on Unescon maailmanperintökohde. Ruotsalaiset rakensivat tuon valkoisen linnan, lähinnä kullan, eebenpuun ja orjien kauppaa varten. Tällöin linna oli rakennettu puusta. Olikin hassua törmätä Ruotsin lippuun tuon museon yhteydessä, mutta tietoa tutkittua paremmin tämä asiayhteys löytyi ja ymmärsin miksi lipulla on sijansa museossa.

Cape Coast on kaupunkina rakentunut linnan ympärille, vähän niinkuin Turun linnaa alkoi ympäröidä Turku. Se on nykyisin käytetty kalastussatamana Guineanlahden rannalla ja sitä ovat hallinnoineet niin ruotsalaiset, britit, portugalilaiset, tanskalaiset kuin hollantilaisetkin. Asukasmäärältään Cape Coast on noin 170 000 (2010). 

Meidän matkamme taittui pariksi päiväksi Marian kanssa itse Cape Coastille, mutta minulla oli toiveissa käydä myös Kakumilla, jossa sijaitsee sademetsäalue, johon on rakennettu Canopy walk, eli riippusilta-puisto. Nämä riippusillat ovat muutaman miehen voimin rakennettu kokonaisuus ja hyvin kestävänoloinen se olikin, vaikka kyllä pelotti kävellä siellä korkeuksissa. En saanut otettua edes niin hienoja kuvia, kuin toivoin, mutta eräs perässäni kulkenut israelilaismies sitten otti kuvia minustakin sillalla heilumassa. :)

Cape Coast on viehättävä pikkukaupunki, täysin erilainen mentaliteetiltaan kuin Accra, vaikka tästäkin kaupungista pidän paljon. Täällä on paljon valkoisia, tai sitten olen sattunut sellaisille alueille vain, jossa on paljon valkoisia ollut samaan aikaan. Aivan linnakkeen vieressä Oasis beachilla on rannalla palloa potkivia poikia, palmupuita ja kalastajaveneitä. Hassuinta tässä kuvassa oli se, että kohta rantaviivaa pitkin kirmasi emakko possuvauvojen kanssa. Jotain tässä kuvassa oli nyt väärin :D Eläimet muutenkin viettävät suht vapaata elämää Afrikassa. Vuohet, lehmät, possut, kanat sulassa sovussa toistensa kera. Meidän talon "vahtikoira" osaa kätevästi etsiä muurin kohdan, jonka yli se hyppää ja lähtee riiustamaan naapurin blondin kanssa. Kun sitä huutaa takaisin, se katselee pää kallellaan meihin päin, vilkaisee tyttöystäväänsä ja säntää sen perään :D On siinä vahtikoira!

Kävimme edellisviikonloppuna Adassa, joka on itäisellä puolella Ghanaa, ei kovin kaukana Togon rajasta. Menimme tuttumme tietämään viihtyisään rantakohteeseen, jossa nukuimme bungaloweissa. Niinpä niin. Bungalowit oli rakennettu palmunlehdistä ja katot olivat heinästä. Öisin Marian kertoman mukaan juoksivat rotat bungalowien luona, itse olin varmaan niin väsynyt, että en edes mokomaa huomannut. Onneksi ei elukka tullut ainakaan sänkyyn saakka, siitä olisi ollut leikki kaukana, jos olisivat minut kohdanneet.

Maranatha Beach Camp on erään miehen aloittama projekti, hänellä on tuo retkeilypaikka ja samalla tekee kyläyhteisön kanssa yhteistyötä vetämällä siellä projektia. Hän hankkii vapaaehtoisia eri pituisiksi ajoiksi auttamaan kyläkoulun kanssa, naisten parissa tehtävään työhön ja muuhun kunnostus- ja remonttityöhön nuoria lähinnä Euroopasta ja Yhdysvalloista. Todella hienosti ja järkevästi rakennettu kokonaisuus. 

Kun trotro vihdoin saapui Adaan perille, hyppäsimme moottoripyörien kyytiin, jotka veivät meidät kylän laidalle, josta kävelimme vielä pienen kyläkokonaisuuden läpi. Siellä tehtiin uutta kalastajavenettä ja koko tunnelma oli kuin Johnny Weismuller elokuvista. Ah, nuo vanhat kunnon mustavalkotarzanit! <3

Maranathaa ympäröi toiselta puolelta Volta-järvi ja toiselta puolelta Guineanlahti Atlantin aallokkoineen. Kun paikalle pääsee alkaa väkisinkin laulaa Jukka Pojan Kylmästä lämpimään kappaletta. Hyvin omanlaisensa tunnelma tällä paikalla ja itse olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.

//Nina

Viheliäinen malaria pääsi yllättämään

En ole hetkeen päivitellyt blogiani, joko ajanpuutteen tai afrikan väsymyksen takia (niin mikä?). Luulen, että sillä tarkoitetaan malariassa tulevaa totaalista väsymystilaa, joka saa uhrinsa ihan tilttiin. Minutkin tuo tauti sitten löysi, vaikka yritin suojautua siltä parhaani mukaan. Mahdollisuuksien mukaan olen nukkunut reissuilla verkon alla ja käyttänyt hyttyssuihketta, mutta jälkimäistäkin aika laiskasti viime viikkoina. Luulen, että pistiäinen pääsi iholle Adassa, jossa olimme porukalla viettämässä rantaviikonloppua.

Ensimmäiset oireet huomasin viime lauantaina, kun tavallista enemmän väsytti, sunnuntaina nukahdin jo matkalla kotiin, kun olin Cape Coastilla toistamiseen käymässä. Sunnuntaiyönä sitten heräsin siihen, että oli kuuma olo joka puolella kroppaa ja kurkku oli todella kipeä. Niiskutin ja yskin minkä ehdin. Maanantaina sitten suuntasin suoraan yksityiselle klinikalle otattamaan testit ja tuomio oli: tadaa! malaria. NO VOI KÖKKÖ! Ei muuta kuin kasa lääkkeitä klinikalta mukaan ja hoitamaan itseä kotiin. 

Nyt paria päivää myöhemmin olo on melkein normaali, enkä usko, että veressä on malariaa enää kovinkaan paljon. Tänään olen tehnyt töitä koneella, siis vielä kuitenkin poissa koulun käytäviltä, mutta hyödyntänyt ajan kokeiden tarkistamisessa ja tekemisessä tietokoneelle. Sinänsä ihan hauskaa tutustua englanninkielisiin matemaattisiin termeihin ja yrittää arpoa, että tarkoittaako subtraction jakoa vai vähentämistä. :)

Mutta siis kaikkinensa malaria ei ole vaarallinen, jos sitä lähtee hoitamaan heti ja jos on syönyt estolääkitystä. Joten mullakin oli ihan rauhallinen olo paranemisen suhteen. Malaria on täällä vähän samassa asemassa kuin flunssa Suomessa, eli tosi yleinen. Mutta kaikki siis hyvin ja olo on jo nyt paljon PALJON parempi.

//Nina

Seikkailun makua

Kolmas viikko Ghanassa alkaa olla lopuillaan ja mulla on sellainen olo, että oon vähintään ollut kaksi kertaa pidempään maassa. Paljon jo tähänkin mennessä ehditty nähdä ja tehdä vaikka kaupungin ulkopuolella ei varsinaisesti olla käyty. Suurin kokemus on ehkä kuitenkin tullut lasten ja nuorten parissa, joiden kanssa tässä on ehditty viettää viime viikot.

Tehtiin viime viikolla reissu vuoristokylässä, jonka nimi on Aburi. Meidät sinne vei koulun kuljettaja Obuman koulun autolla. Aburissa on paikallisia käsityöläisiä, jonka luona käytiin ostoksilla. Mukaan lähti kohtuu kokoinen djemberumpu (tarkoittaa, että se on vielä helppo kuljettaa Suomeen mukanani) ja pari seinäkoristetta isälle ja itselle. Myyjät olivat hyvinkin sulavaliikkeisiä ja yrittivät monella tapaa myydä meille erilaisia esineitä, joita ovat valmistaneet. Ostin seinäkoristeen, jossa on profiili afrikkalaisäidistä, joka kantaa pientä lasta selässään. Isälle hankin hänen toivoman naamion, joka kuvaa paikalliskulttuuria. Aburi on siitä mielenkiintoinen paikka, että se on sademetsäalueella ja kun kävimme syömässä, ihailin ympäristön puita, joista nousi vesihöyryä ilmaan. 

Alueella on myös legendaarisen muusikon ja ajattelijan, Bob Marleyn lesken asuttama talo (en ole siis tietoinen viettääkö jatkuvasti aikaa siellä vai osan vuodesta Yhdysvalloissa). Joka tapauksessa rouva Marley on tehnyt paljon paikalliskylän hyväksi, teettämällä asvalttitietä ja tuomalla alueelle vesiputket yhteisön elämänlaadun parantamiseksi. Tällä hienolla rouvalla on myös organisaatio, joka kantaa hänen nimeään ja he myöntävät erilaisia avustuksia afrikkalaisille hädän keskellä. 

Aika lähellä Aburia on toinen kylä, Mampong, jossa monet Accran kuurot ovat käyneet valtion pitämää koulua. Haluaisinkin ehkä kuulla näiltä kuuroilta, miten he ovat kokeneet koulunkäyntinsä aikanaan ja miten hyväksi he kokevat kuurojen aseman Ghanassa yleisesti. Pitääpä ottaa puheeksi, jos vaikka osaan selittää asian paikallisella viittomakielellä ;)

Tulipa muuten mieleeni, että tänään kuljetin ensimmäisen kerran elämässä vesipussia pään päällä. Aluksi en meinannut löytää tasapainoa, mutta meidän yhden opettajan avustuksella löysin tasapainon ja kävelin kuin vanha tekijä pussi päässä. Paikallisilla oli hauskaa nähdessään minut. Ainakin koulumme kuuleva henkilökunta naureskeli ja totesivat: "well done" :D

Aburista palatessa ajelimme kauniilta kylältä alas mutkaista tietä ja tietullin jälkeen moottoritietä takaisin koululle päin. Kesken moottoritiellä ajelun kouluautomme pakoputki päätti irtisanoutua annetusta tehtävästään ja komeus tipahti keskelle moottoritietä. Voi voi. Auto saatiin pysäytettyä lähelle ja kuskimme lähti hakemaan irronnutta osaa tienposkesta. Tämä on osa, joka on ollut korjattavana mekaanikolla useamman kerran, joten vika ei ollut uusi tai yllättävä. 

Seuraavaa ei ikinä tapahtuisi noin vain Suomessa - kuskimme lähti etsimään lähitaloista mekaanikkoa ja kohta tuli takaisin miekkosen kanssa, joka omaa tämän jalon taidon. Odottelimme tovin kun jannu väänsi putkea paikoilleen ja kohta lähdimme taas jatkamaan matkaa. Tämä oli niin sanottu ensiapu koulun autolle ja se meni tarkempaan syyniin seuraavalla viikolla käyttämällemme mekaanikolle. 

Sanottakoon vielä että täkäläiset autot, ainakin trotrot (minibussit) ja taksit eivät menisi ikinä katsastuksesta Suomessa läpi. Niissä on kuitenkin jotain tunnelmaa ja tykkään niistä tosi paljon. Turvavyötkin ovat pelkkä koriste autossa, ne eivät useinkaan toimi. Ensi viikolla on muuten luvassa ensimmäinen Accran ulkopuolinen matka, Cape Coastiin, josta lähti orjia muille maille vierahille. Haluan vierailla juurikin tällä orjalinnoituksella. Kiertäminen tapahtuu englanninkieliset oppaan kanssa.

Mutta siinä nyt kaikki  mitä tuli tähän tajunnanvirtaan purettua :)

Harjoittelu alulle tohinalla

On kamalan vaikea lähteä määrittelemään itselleen raamit harjoittelua varten, kun olisi niin paljon mihin tarttua täällä House of Gracella. Fokukseni on nuorten tyttöjen kasvun ja itsetunnon tukemisessa ja meillä onkin nyt lähtenyt käyntiin 4 nuoren naisen kanssa yhteinen projekti. Nyt tutustutaan toisiimme ja rakennetaan ryhmää. Sitten tehdään erilaisia luovia aktiviteetteja, muun muassa voimauttavaa valokuvausta jossain muodossa, draamakasvatusta (osallistavaa, jossa tytöt itse kehittävät tarinan) ja saatan ympätä tähän vielä seksuaalikasvatusta ja hygieniakasvatusta. Mutta ovat siis ihan ajatuksen tasolla vasta.

Kuitenkin toisena fokuksena on itselle löytynyt rooli opettajien opetuksen tukeminen erilaisin keinoin. Aika monella se perustuu siihen, että he kirjoittavat oppikirjan tekstin valkotaululle, josta oppilaat kopioivat ne vihkoihinsa. Näinhän ei oppimista juurikaan tapahdu, eikä varsinkaan jos on joukossa oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia. Tänäänkin sain ihan hyvin näytettyä opettajalle, miten opettaa jakolaskua nuorille. 

Olen myös kuunnellut vanhemman ghanalaisrouva Salomen viisauksia. Luulen, että luvassa on vielä monta hyvää keskustelua hänen kanssaan. Tai ehkä minä olen se kuunteleva osapuoli ja annan hänen kertoa tarinoitaan. Hän on toiminut aikanaan sosiaalityöntekijänä ja kiertänyt Accrassa pikkukylissä hoitamassa naisten asioita. 

Kaiken kaikkiaan odotan House of Grace harjoittelulta paljon. Täällä elämää nähdään niin erilaisista lähtökohdista ja toivon, että saisin edes palan itselleni sitä, miten jotkut näistä lapsista ja nuorista kantavat itsensä. Muutaman kerran on ollut itku lähellä, niin ilosta kuin surustakin.

Viikonloppuna kuitenkin jätän harjoittelun hetkeksi sivuun ja suuntaamme viettämään iltaa Kokrobite beachille, jossa on rumpumusiikkia ja edullisia drinkkejä fiilistä luomaan. Muutenkin lähistöllä on yksityisiä rantoja, joihin maksamalla pääsee veneen yli laguunille, jossa on valkoista hiekkaa ja suuria Atlantin aaltoja. :) 

Olen hurmioitunut tästä luonnonrikkaudesta, sillä monenlaisia eläimiä on täällä näkynyt (rannalla pieniä valkoisia rapuja, isoja simpukoita, taivaalla kaartavia suuria lintuja, muurin päällä päivää paistattavia monivärisiä liskoja, roskiksen takana lymyileviä skorpioneja ja kaupungin ulkopuolella on erilaisia rauhoitettuja alueita apinoille ja muille eläimille.

//Nina

Lintu vessanpöntössä ja vihainen taksikuski

Tänään aamulla heräsin kauniiseen säähän raukeana ja hyvin levänneenä. Edellisiltana taisin nukahtaa aika pian klo 20 jälkeen. Niin väsynyt viikosta ja kaikesta uudesta olen ollut. Päätin käväistä omassa toiletissani, kun huomasin yllätyksekseni, että pöntössä lillui pieni lintu. Se oli varmaan yön aikana ilmestynyt vessaani jostain kattorakenteen kautta (koska ikkunakin oli kiinni) ja tipahtanut suoraan surman suuhun. Lähellä oli etten kirkaissut, niin odottamaton se näky oli. En tietenkään kehdannut saman tien sanoa siitä muille talossa olijoille, mutta pakkohan minun oli asia jollekin esittää ja lopputulos oli huvittuneet ilmeet.

Eilen kun matkustimme Osulta Circle-liitäntä kohtaan taksilla, olimme jo matkan alussa sopineet hinnan ja paikan mihin hän meidät jättää. Kun taksi pysähtyi, kuski alkoi meiltä tivaamaan lisää rahaa, koska paikka johon hän jätti meidät, ei ole se paikka jonka sovimme. Hänen äänensä nousi ja hän oli vihaisen näköinen, kun emme suostuneet maksamaan matkasta yhtään enempää. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, niin olisin varmasti vain maksanut kuskille tämän pyytämän hinnan. Ensimmäinen ihminen joka noin selkeästi tivasi meiltä lisää rahaa. Hän vaikutti jo valmiiksi huonotuuliselta ruuhkasta johtuen. Kävi vain mielessä, että ettei mahtanut nyhdätä lisää rahaa, koska olemme länsimaisia ihmisiä ja täällä oletusarvo on, että meillä on rahaa jota käyttää.

Se siis koko viikon vähän nurjempi kohtaaminen, muuten ihmiset ovat olleet täällä mukavia ja ystävällisiä.

House of Grace

Keskityn tässä postauksessa keräämään ensimmäisen viikon fiiliksiä yhteen, kun viikko on aika pitkälti lopuillaan. Olen kohdannut uskomattoman söpöjä suklaasilmiä koululla. Kaikki ovat ottaneet minua kauhean ihanasti vastaan. Viittomakielikin taipuu, sillä yllättävän paljon löytyy mielestäni suomalaisesta kuin ghanalaisesta viittomakielestä yhtäläisyyksiä. Opettajat ainakin ymmärtävät minua mukavasti ja aiempien vapaaehtoisten ansiosta jotkut tuntevat myös suomalaista viittomakieltä, ainakin muutaman fraasin osalta. 

Lapset tuijottavat minua herkeämättä ja piirtävät tatuointini muotoa ihmeissään. Luulevat parat varmaan, että minä, tärähtänyt auntie olen piirtänyt sen tussilla ihooni kiinni. :) Lapset ovat samanlaisia kaikkialla. Pienten kanssa voi tekemisen/toiminnan ohjata leikkien kautta, mutta tässä harjoittelussa fokukseni on näihin nuoriin neiteihin, jotka ovat iältään 14-17 vuotiaita, jos nyt oikein muistan. Tuli vaan mieleeni, että Facebookissa julkaistuihin kuviin on Marian, House of Gracen tämän hetkisen toiminnanjohtajan lupa. Jos joku ihmettelee.

Oppilailla on vaihtelevat taustat, yksi kulkee kouluun omalla kyydillä, kantaen repussaan omaa tietokonetta. Toisen perheellä ei ole varaa edes maksaa koulupukua. Kolmannella ei ole sitä perhettä. Monet lapsista ja nuorista saavat ihanilta kummeilta rahaa Suomesta, tai jostain muualta. Monet lapset hakeutuvat syliin ja silittävät poskeaan aikuista vasten. Ihan kuin olisi sylistä tai läheisyydestä ollut pulaa. Sylissähän heitä on silloin pidettävä. Edes pienen hetken. Sellainen hetki on vain löydyttävä. Tai siltä minusta tuntuu ainakin. Yhden pienen istutinkin sylissäni pidemmän hetken. Pieni ihminen lysyssä, rikkinäiset lenkkarit jalassaan. Mutta itku loppui ja tyttö rauhoittui. :)

Toinen koskettava hetki tälle viikolle oli vierailu tänään kuulevien koulussa, lähellä Aplakua. Olin otettu, kuinka hienosti systeemit siellä toimivat ja rehtorilla oli selkeä visio, miten maan lapsia tulisi kouluttaa. Hän teki myös vieraanvaraisuudellaan minuun suuren vaikutuksen. Hän puhdisti sateesta ja mudasta sotkeutuneita housujani kosteuspyyhkeillä ja huolehti, että olisin siisti, kun menisin esittäytymään lapsille. Mitä vieraanvaraisuutta!

Nyt en keksi muuta sanottavaa muutakuin, että odotan viikonloppua, jotta pääsisi rannalle, jos ilma on hieno! :)

Saapuminen Accraan

Heisan pitkästä aikaa!

Viimeinen viikko ennen Afrikkaan tuloa jännitin, että saapuuko viisumini ja passini perille ollenkaan määräaikaan mennessä. Kuitenkin kävi niin onnellisesti, että samalla viikolla Tanskasta postitettu kirjattu kirje oli Suomen puolella keskiviikkona ja perjantaina, 16 h ennen matkan alkua sain sen kätösiini Pasilan postikeskuksesta, kun tarkkasilmäinen työnkijä oli sen bongannut. Matka sai siis alkunsa alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

Kuuntelen para-aikaa kun houseboy laulaa. Muuten Ghana on tuntunut laskeutuvan iltaan ja kohta puoliin pimeys laskeutuu Accran päälle. Tämä on hyvä hetki siis kirjoittaa blogin ensimmäistä Afrikan osuutta, jossa on päivitystä niin ensimmäisestä kokonaisesta päivästämme ja tulomatkasta.

Saavuin eilen BA-lennolla Lontoon kautta Accraan. Lontoossa meillä oli heti ongelmia jatkolennon kanssa, joka sitten myöhästyikin parisen tuntia. Hakijani joutuivat odottamaan minua useamman tunnin Kotokan kansainvälisellä kentällä, kun seuraavaksi jouduin odottelemaan laukkujani ruumasta. Passitarkastuksessa minulle myönnettiin alkuun 60 päivän viisumi, johon ostan sitten jatkoaikaa vielä kuukauden, jahka alkaa voimassa olo loppua.

Lentokentältä ulos astuttaessa vastassa oli tropiikki. Samanlainen fiilis tuli, kun laskeuduin Mexico Cityyn viime vuonna. Aivan erilainen paikka ja kulttuuri. Minä, Maria ja kuskimme hyppäsimme tavaroineni autoon, joka ei menisi Suomen katsastuksessa ikinä läpi. Paljon olisi ollut ihmisiä, jotka olisivat tavaroitani kantaneet ja lähteneet ajamaan minua majapaikkaani.

Aika nopeasti kotiuduttuamme olin niin väsynyt, että menin moskiittoverkollani varustettuun sänkyyni nukkumaan ja olin varmaan nopeasti unessa. Aamu sen sijaan valkeni noin yhdeksän maissa, kun nousin lukuisiin kuuluviin uskonnollisiin kappaleihin, joita lähikirkkojen seurakunnat lauloivat. Rummutusta ja luonnon ääniä. 

Katselin edessä näkyvää maisemaa ja vain huokailin. Talo seisoo kukkulalla, jonka alapuolelle rakentuu eteläisen Accran asuinalueita. Edessä siintää Atlantin valtameri. Hieman oikealla talosta näkyy suistoalue, jossa asuu kuulemma isoja pythoneita. En ole menossa toteamaan asiaa itse.

Kun söimme aamupalan, lähdimme Kokrobite Beachille, jossa on ravintolakeskittymä, majoitusmahdollisuuksineen ja kaikenlaisine myyntikojuineen. Ranta on upea ja sitä riittää silmänkantamattomiin. Kaikki ne kalastajaveneet, uiskentelevat lapset ja rannan rastafaripojat. Täydellinen paikka chillailuun.

Käytämme liikkumiseen taksia, joka on halpa. Sen voi joko varata itselleen tai jakaa jonkun kanssa. Tiettyyn määränpäähän, kuten esimerkiksi rannalle, jonne menimme tänään, oli meillä tiedossa hinta, jonka maksoimme x2. Kyytiin hyppäsi ihmisiä ja he maksoivat oman osansa. Kätevä systeemi kun miettii, miten tuo hyödyttäisi ihmisiä ihan vaikka Suomessakin. Vink vink.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno. Nyt meillä vain meni sähköt! Taitaa olla ihan perusmeininkiä.

//Nina

Vajaat pari viikkoa Afrikan rytmeihin

Maaliskuun lopulta, kun varsinainen koulussa istuminen tältä vuodelta päättyi, olen tehnyt kolmisen viikkoa töitä perhekodissa, jossa olen muutenkin keikkailut viime syksystä saakka. Viikko olisi vielä töitä, viimeinen viikko menee tentin ja esseenpalautuksen muassa. Näin se aika vain rientää. Huomaan Afrikassakin varmaan, että kohta on ensimmäinen kolmannes vietetty ja harkka on puolivälissä. Vaativa, mutta antoisa kevät on takana ja tämä on huippujaksona tässä välissä, ennen kuin pyörähtää viimeinen opiskeluvuosi Laureassa. Itseasiassa koko kouluaika on mennyt siivillä, erilaisten projektien ja tehtävien muassa, sekä siinä, että on saanut viettää aikaa ihanien opiskelijakavereiden kanssa. :)

Tässä on välillä ihmetelty, että mihin sitä ollaan menossa, kun uutiset ovat olleet pullollaan toinen toistaan pelottavampia ebola-päivityksiä. Kuitenkin ilmeisesti tilanne on jonkun sortin hallinnassa siellä Guineassa ja sairaita hoidettu ja paikallisia valistettu hygienianhoidosta ja miten välttää ebolan leviämisestä eteenpäin. Kummasti sitä ihminen tuntee itsensä pieneksi tällaisten asioiden äärellä. Ghanankin "ebola-hälytys" oli onneksi väärä hälytys ja poisnukkuneella tytöllä oli joku toinen tauti.

Ai niin! Lähetin viisumihakemukseni ja passini viime kuun lopulla Tanskaan, Ghanan suurlähetystöön ja edelleen odottelen niitä saapuvaksi takaisin (mukana saisi olla se viisumi sitten kanssa :D ).. Jännäksi näköjään menee. Meinasin menettää hermot suurlähetystön tädin kanssa, kun olin saanut sähköpostin väärin täytetystä viisumihakemuksesta. Ilmeisesti hetkellinen häiriö tullut itselle englanninkielen osaamisen kanssa :) Noh, uusi hakemus täytetty ja skannattu heille sinne. Toivottavasti se tulisi pian! 

Ostin itselleni myös suht ison rinkan Stadiumista, hyttysverkon (Partioaitta) joka on käsitelty permetriinillä. Vielä käyn vaatekaapin sisällön läpi, konsultoin Mariaa sopivista vaatteista ja jalkineista. Malarianestolääkitys löytyy ja Vichyn 50 suojakertoimella oleva aurinkorasva. Ostin myös hyttyssuojaksi apteekista Punkkiässää, jossa oli mainittuna erityisesti malaria-alueelle sopivuus.

Periaatteessa olen valmis Ghanaa varten, tartteen vaan sen passin ja viisumin takaisin :D


In english: 

It is only less than two weeks for Africa. For a month I have been working in a child protection institute whilst other friends of mine are doing their practice now. I will do mine in Africa. There is one week to go with the work, then one week time to get all the last minute issues sorted. This spring has gone fast, also with the hard work I feel I have had to do this year.

I have also been little bit concerned about the information about ebola-virus that has been spreading around Guinea and neighboring countries. The alarm that was made in Ghana was fortunately false alarm on ebola and the passed girl had some other disease that she died to.

I sent my visa application and passport to the embassy of Ghana in Denmark about a month ago... They are still there.. :D I hope they will come to me soon or I will have a problem! I had left some important information sections empty and they wanted me to write new application and scan it to them.. oh well, that I did. 

Other than that I have bought myself a big bagpack, mosquito net and I have all the medication I need to have. Next I need to see if there are good clothes for me to take with me or do I need to go for some shopping ;)

I am ready for Africa, I just need my passport with valid visa with me and I am good to go :)

//Nina

Viisumiasiaa ja ekat rokotteet

Matkan alkuun on aikaa noin puolitoista kuukautta ja tänään on ahkerasti täytelty viisumihakemusta. Kävin otattamassa passikuvia, joita tarvitaan hakemuksen tueksi ja järkytyksekseni totesin, että joudun lähettämään passini postilla lähimpään Ghanan suurlähetystöön, joka sijaitsee Tanskassa. Se laitetaan menemään kirjattuna kirjeenä, jotta näen halutessani, että missä se milloinkin kulkee. Kauheeta aatella, että se käy pikku reissulla siellä saakka! Käsittelyssä voi mennä pieni hetki, joten toivn tosiaan, että olen ajoissa tämän kanssa liikkeellä.

Eilen kävin omalla tk-hoitajalla ottamassa keltakuume- ja meningokokkirokotteet. Keltakuumerokotteen mukana täytettiin kansainvälinen rokotekortti, johon voi halutessaan merkitä myös muut rokotteet, joita on saanut. Olin varautunut, että minulle tulee rokotteista huono olo tai nousee kuume, mutta mitään suurempaa ei ilmennyt, kuin jomotusta pistokohdassa. Seuraavaksi otan sitten suun kautta otettavat rokoteannokset ja tietysti on vielä ne malarianestolääkkeetkin.

In English:

There is only few weeks to the beginning of my trip to Ghana. Today I have been writing my visa application, that is not easy one to do! I needed to take 4 passport photos of myself the the application and need to send the whole thing to Denmark that has the nearest Embassy of Ghana in Scandinavia. I need to send the my passport as well. Sounds a bit frightening to do that actually! The whole visa process will take some time, I hope that I am not late with this part.

I took my first vaccination yesterday. Yellow fever and meningococcal vaccinations. I was expecting some symptoms of them but I had none. Just some muscular pain on that part of the body that the vaccination was done on. Next I will take some oral  medication as well as the anti-malaria medication.

//Nina

Lennot hallussa!

Nyt ovat lennot varattu ja maksettu reitille Helsinki-Lontoo-Accra ja takaisin.

British Airwaysin sini-(puna)-valkoisin siivin lennetään ja matkustusaika on kohtuullinen. Odottelua tulee kentällä muutama tunti, mutta kyllä Heathrow'lla tekemistä keksii. :)

Lisää reissuvalmistelujen etenemisestä myöhemmin, kun alkaa toden totta tapahtua. Ensi viikolla ensimmäiset rokotteet hihaan ja myöhemmin siitä pari suun kautta otettavaa rokotetta. Jääkaapissa onkin kiitettävä lääkearsenaali.

Now I've bought myself flights to a route from Helsinki to London and London to Accra and back.

British Airways is the company that is going to take me there because of the reasonable travelling hours and okay pricing. I need to wait few hours in Heathrow but there are things to do in there so no problem. :)

More about my before-travelling preparations. Next week I will get first shots of protection in my arm pit and after that I will take few medicine orally. There is quite heave arsenal of medication in my fridge at the moment :)

//Nina

Kivi, paperi vai sakset?

Paperi on ollut tällä hetkellä voittajana vaikka välillä on tehnyt mieli käyttää saksiakin hakemusten kanssa. Kivi edustakoon sitten sitä, mitä Ghanassa puuhailen, eli konkretiaa. Kaikkea muuta kuin paperityötä.

Olen selviytynyt paperisodasta siihen vaiheeseen, että nyt on kirjoitettu, skannailtu liitteitä ja lähetetty hakemus koulun järjestelmään odottamaan seuraavaa vaihetta. Kv-suunnittelija hyväksyy hakemuksen ja lähettää sen työryhmälle eteenpäin jossa se hyväksytetään. 

Kun lupa lähtöön on tullut, tekee kv-suunnittelija vakuutustodistuksen ja lähden hoitelemaan KELAn kanssa asioita kuntoon, samoin tehdään koulun järjestelmään apurahahakemus, jonka he käsittelevät samalla tavalla kuin ensimmäisen hakemuksenkin. Ulkoministeriöön tehdään matkustusilmoitus ja selvittelen millaisia matkavakuutuksia tarvitsen mukaan. Tuntuu että tulee uusia ja uusia asioita, joita minun tulee huomioida ennen matkan alkua.

Aion myös ahkerasti vierailla lääkärillä ja huolehtia että minulla on kaikki huomioitu, myös ihohoidon takia, koska minulla on atooppinen iho, joka reagoi välillä hyvin herkästikin stressiin ja uusiin tilanteisiin. 

In english:

Rock, paper or scissors? Paper is the one on top right now (all the applications that needs to be filled), even thought I've felt like cutting applications with scissors from time to time. :) Rock means rolling and focusing on the life part in Africa, not so much of paper work.

Now the focus is on the paper work that I have been doing today. I sent out the application to my schools system online and I am waiting for the reply/response to my application. After receiving my approved application I need to see the financial side and apply for the grant from my school and separately for KELA system. 

I need to visit some specialists as well to check out what kind of preparations to do about my skin condition because I have allergy and atopic skin. Anything I can to prepare myself from bad skin conditions that can easily happen with stress related situations or new circumstances.

Sopimuspaperit kapsahtivat postilaatikkoon!

Askel konkretiaa on jälleen astuttu, sillä nyt ovat sopimuspaperit työharjoittelua varten saapuneet minulle takaisin ja ajatus Afrikasta on hieman lähempänä. Seuraavaksi tarkoitus on tehdä koululle harjoitteluhakemus, motivaatiokirje ja apurahahakemus. Se olkoon tulevan viikonlopun työskentely. Maanantaina täytyy viimeistään olla täytettynä ilmoittautumiskaavake työharjoitteluun. On tämä jännittävää! :)

Olen viimeiset kaksi viikkoa ollut puolikuntoisena ja tänään olo oli koulupäivän päätteeksi tukkoinen ja heikko. Kurkku on aamuisin ollut karkea ja kipeä, sekä nenä tukossa. Oloa paransi kuitenkin kummasti noiden sopimuspaperien saapuminen ja nyt on listalla taas yksi tehtävä yliviivattu ja suoritettu. Ensi viikolla onkin aika ottaa yhteys terveyskeskuksen omahoitajaan, jonka luona laitetaan keltakuumerokote ja meningokokkirokote. Sitten ovat ensimmäiset hoidettu.

Sain myös tälle keväälle varattua ajan kunnalliselle puolelle viisaudenhampaan poistoon. Tämäkin asia on sitten hoidettu. :)

Ei muuta kuin ihanaa ystävänpäivää ihmiset ja toivotaan että aurinko paistaisi tulevana viikonloppuna. Ensimmäiset kevätlaulut ovatkin jo soineet lähipuistossa, kun kävelin koululta kotiin.

In english:

One step further! Now I received the contracts that I need to have signed before applying for the application and the grand for my Africa period. This weekend I need to make a reservation for my internship and write a motivational letter as well as the grand and internship applications for the period. This is so exciting! :)

I have been suffering from cold for the past two weeks and today I felt especially down because of the nose run and sore throat. Few days I have woken up with an awful pain in my throat and I have been breathing through my mouth. I felt some how better after receiving those contracts and now there is one less task to do on my list. Next week I was thinking about phoning to my nurse who gives me my first vaccination. I also got an appointment for my dentist for the wisdomtooth removal. I was happy about that!

Have a happy Valentine dear friends and lets hope that the sun will shine this weekend. I heard first spring sounds from the birds at my local park when I was walking home from University.

Tansania ja Zanzibar

Jännitän koulukavereiden puolesta, jotka ovat ystävänpäivänä tekemässä omaa Afrikan valloitustaan Tansaniaan ja Zanzibarille. Elän heidän kauttaan sitä hetkeä, kun itse lähden toteuttamaan omaani. Mahtaa siinä housunpuntit vähän tutista, mutta mieli riemuita uusia kokemuksia. Ei haittaisi, vaikka olisin nyt jo päässyt pakoon näiltä loskasäiltä! Ei tarvitsisi jännittää niin kauheasti ennen matkaa. Ajankohtaan ei ole kylläkään enää älyttömästi aikaa, sillä suunnitelmani mukaan astelisin Accran teillä jo Vapun jälkeen.

Tähän matkanälkään on mukava lukea muita Ghanablogeja, joita tuntuu onneksi Bloggerista löytyvän. Kaikki jaettu kokemus kiinnostaa minua, sillä niistä voi löytyä kullanarvoisia vinkkejä, kuinka valmistautua matkaan. 

Erityisesti odotan afrikkalaisten lasten ja nuorten kanssa toimimista, uusia ruokaelämyksiä, sekä rytmiä ja musiikkia länsi-Afrikan rannoilla. Haaveilin jopa viikottaisten rumputuntien ottamisesta ja olisi mukava tuoda oma, koristeltu Djembe-rumpu mukana kotiin. Haaveita on monenlaisia ;)

In english: 

I am excited for my school friends that are going to Tanzania and Zanzibar around Valentines day. They will be also doing an internship down those places for 3 months. I am imaging how the departure is going to be for me in few months. I think I will be nervous but also excited the same time. I would have not mind leaving now, since the Finnish weather is what it is. My final plan is to leave Finland around 1st of May.

It is nice to read about Ghana experiences that other Finns have had and wrote about in Blogger. There seems to be few of them. It helps me with this travelling fever and I might find some great tips how to prepare myself before going.

Especially I wait for working with african teenagers and children, new food experiences and the rhythm and the music of West Africa. I was dreaming about taking weekly drum lessons and it would be nice to bring a Djembe back home with me. There are plenty of ideas what to do down there.

Pillerinpyörittäjänä

Tänään on kaupungin tartuntatautien sairaanhoitajan kanssa juteltu lääkärin määräämistä lääkkeistä ja varotoimista Ghanan reissua varten. Hän laittoi minulle vielä sähköpostia kaikista puhelimessa keskustelemastamme ja tässä tätä listaa sitten olisi:

Rokotukset:

- Lavantautirokote Vivotif (kolme annosta suun kautta)

- Kolerarokote Dukoral (samoin suun kautta otettava kahden annoksen sarja)

- Meningokokki rokote Nimerix (lihakseen pistettävä)

- Keltakuumerokote Stamaril (yksi ihon alle annettava rokoteannos) + rokotustodistus matkalle mukaan

Malarianestolääkitys:

- Doximycin (1 tabletti per päivä ja sitä tulee syödä vielä 4 viikkoa matkan jälkeen)

~ 300 euroa (vähemmän mitä itse ajattelin, että joudun näistä kustantamaan)

Ja tulee huomioida myös vahvojen hyttyskarkoitteiden hankinta ja moskiittoverkon osto (permetriinillä vahvistettu), sillä malariahyttysten (ne ovat pimeän peikkoja) lisäksi päiväsaikaan pörrää otuksia, jotka levittävät denguekuumetta, keltakuumetta ja Japanin aivokuumetta. Joten kyllä, olen aikeissa hankkia kaiken joka pitää noi ötökät poissa mun luota. 

On tärkeää myös huomioida, että ei syö kaikkia lääkkeitä samanaikaisesti vaan ottaa ensin esim. sen kolerakuurin :D ja pari päivää taukoa ja sitten lavantautilisäyksen. Kuulostaa jo niin hurjalta, että on pakko nauraa! Ihan pelkästään tuo, että kuinka paljon kaikkea joutuu syömään.

About the medication:

I talked to the specielized nurse from my home town and she told me about the medication that the doctor had prescribed for my Ghana trip. Medication against Malaria, some vaccination and other ways that I need to be prepared before travelling there. The medication whole cost is around 300 euros and for protection I need to get myself a mosquito net and some strong repeller for the travel.

I feel kind of wild about the whole idea of eating and having all these medication in me that it actually makes me amused some how. But I need to have them if I want to stay okay during my trip.

                                 Malaria medication for the trip

First steps to Africa

Heippa!

Tässä blogissa tulen käymään läpi niitä ajatuksia ja kokemuksia, joita kolmen kuukauden työharjoittelu Ghanassa tulee tulevalle sosionomille tarjoamaan. Matkan ajankohta tulee olemaan toukokuun alusta elokuun alkuun, 90 päivää eli 12 viikkoa. Blogi ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen. 


Tammikuun puolivälin pimeydessä on turvallista ja ihanaa haaveilla ja fiilistellä tulevasta kolmesta kuukaudesta Ghanassa myöhemmin tänä keväänä. Televisiosta tulee Avaran Luonnon dokumentti Afrikan eläimistä ja olen tänään katsellut Youtubesta videoita Ghanasta ja sen pääkaupungista Accrasta. 

Tehtävälistalla olen myös selvitellyt tulevia lääkityksiä reissua varten ja millaisilla varusteilla siellä päin maailmaa kannattaa tarpoa. Olo on jännittynyt mutta myös pelokas. Siksi onkin hyvä, että olen tähän hetkeen luonut tulevan olkapääni, tämän Ghanarytmit-blogin. :)

Tervetuloa eli akwaaba lukemaan Afrikka-projektistani!

This blog is about my upcoming experiences and thoughts about my job placement in Ghana that I will be doing from early May to the beginning of August. I study social work in University of applied sciences.

During this january period it is safe to dream about my period in Ghana later this spring that is going to last for 3 months. Right now there is on television a national geographic documentary about animals in Africa and just today I have been watching links about Ghana and its capital, Accra in Youtube. 

In my to do - list I have been finding out about the medication against malaria and what kind of equipment should I get for environment like Ghana. I feel restless and a bit scared that will I be able to sort everything out that I need to have done before going.

This blog will be my shoulder while in Ghana but also right now.

So welcome (akwaaba in ghanian) to read about my Africa-project! :)