Kuitenkin toisena fokuksena on itselle löytynyt rooli opettajien opetuksen tukeminen erilaisin keinoin. Aika monella se perustuu siihen, että he kirjoittavat oppikirjan tekstin valkotaululle, josta oppilaat kopioivat ne vihkoihinsa. Näinhän ei oppimista juurikaan tapahdu, eikä varsinkaan jos on joukossa oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia. Tänäänkin sain ihan hyvin näytettyä opettajalle, miten opettaa jakolaskua nuorille.
Olen myös kuunnellut vanhemman ghanalaisrouva Salomen viisauksia. Luulen, että luvassa on vielä monta hyvää keskustelua hänen kanssaan. Tai ehkä minä olen se kuunteleva osapuoli ja annan hänen kertoa tarinoitaan. Hän on toiminut aikanaan sosiaalityöntekijänä ja kiertänyt Accrassa pikkukylissä hoitamassa naisten asioita.
Kaiken kaikkiaan odotan House of Grace harjoittelulta paljon. Täällä elämää nähdään niin erilaisista lähtökohdista ja toivon, että saisin edes palan itselleni sitä, miten jotkut näistä lapsista ja nuorista kantavat itsensä. Muutaman kerran on ollut itku lähellä, niin ilosta kuin surustakin.
Viikonloppuna kuitenkin jätän harjoittelun hetkeksi sivuun ja suuntaamme viettämään iltaa Kokrobite beachille, jossa on rumpumusiikkia ja edullisia drinkkejä fiilistä luomaan. Muutenkin lähistöllä on yksityisiä rantoja, joihin maksamalla pääsee veneen yli laguunille, jossa on valkoista hiekkaa ja suuria Atlantin aaltoja. :)
Olen hurmioitunut tästä luonnonrikkaudesta, sillä monenlaisia eläimiä on täällä näkynyt (rannalla pieniä valkoisia rapuja, isoja simpukoita, taivaalla kaartavia suuria lintuja, muurin päällä päivää paistattavia monivärisiä liskoja, roskiksen takana lymyileviä skorpioneja ja kaupungin ulkopuolella on erilaisia rauhoitettuja alueita apinoille ja muille eläimille.
//Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti