Saapuminen Accraan

Heisan pitkästä aikaa!

Viimeinen viikko ennen Afrikkaan tuloa jännitin, että saapuuko viisumini ja passini perille ollenkaan määräaikaan mennessä. Kuitenkin kävi niin onnellisesti, että samalla viikolla Tanskasta postitettu kirjattu kirje oli Suomen puolella keskiviikkona ja perjantaina, 16 h ennen matkan alkua sain sen kätösiini Pasilan postikeskuksesta, kun tarkkasilmäinen työnkijä oli sen bongannut. Matka sai siis alkunsa alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

Kuuntelen para-aikaa kun houseboy laulaa. Muuten Ghana on tuntunut laskeutuvan iltaan ja kohta puoliin pimeys laskeutuu Accran päälle. Tämä on hyvä hetki siis kirjoittaa blogin ensimmäistä Afrikan osuutta, jossa on päivitystä niin ensimmäisestä kokonaisesta päivästämme ja tulomatkasta.

Saavuin eilen BA-lennolla Lontoon kautta Accraan. Lontoossa meillä oli heti ongelmia jatkolennon kanssa, joka sitten myöhästyikin parisen tuntia. Hakijani joutuivat odottamaan minua useamman tunnin Kotokan kansainvälisellä kentällä, kun seuraavaksi jouduin odottelemaan laukkujani ruumasta. Passitarkastuksessa minulle myönnettiin alkuun 60 päivän viisumi, johon ostan sitten jatkoaikaa vielä kuukauden, jahka alkaa voimassa olo loppua.

Lentokentältä ulos astuttaessa vastassa oli tropiikki. Samanlainen fiilis tuli, kun laskeuduin Mexico Cityyn viime vuonna. Aivan erilainen paikka ja kulttuuri. Minä, Maria ja kuskimme hyppäsimme tavaroineni autoon, joka ei menisi Suomen katsastuksessa ikinä läpi. Paljon olisi ollut ihmisiä, jotka olisivat tavaroitani kantaneet ja lähteneet ajamaan minua majapaikkaani.

Aika nopeasti kotiuduttuamme olin niin väsynyt, että menin moskiittoverkollani varustettuun sänkyyni nukkumaan ja olin varmaan nopeasti unessa. Aamu sen sijaan valkeni noin yhdeksän maissa, kun nousin lukuisiin kuuluviin uskonnollisiin kappaleihin, joita lähikirkkojen seurakunnat lauloivat. Rummutusta ja luonnon ääniä. 

Katselin edessä näkyvää maisemaa ja vain huokailin. Talo seisoo kukkulalla, jonka alapuolelle rakentuu eteläisen Accran asuinalueita. Edessä siintää Atlantin valtameri. Hieman oikealla talosta näkyy suistoalue, jossa asuu kuulemma isoja pythoneita. En ole menossa toteamaan asiaa itse.

Kun söimme aamupalan, lähdimme Kokrobite Beachille, jossa on ravintolakeskittymä, majoitusmahdollisuuksineen ja kaikenlaisine myyntikojuineen. Ranta on upea ja sitä riittää silmänkantamattomiin. Kaikki ne kalastajaveneet, uiskentelevat lapset ja rannan rastafaripojat. Täydellinen paikka chillailuun.

Käytämme liikkumiseen taksia, joka on halpa. Sen voi joko varata itselleen tai jakaa jonkun kanssa. Tiettyyn määränpäähän, kuten esimerkiksi rannalle, jonne menimme tänään, oli meillä tiedossa hinta, jonka maksoimme x2. Kyytiin hyppäsi ihmisiä ja he maksoivat oman osansa. Kätevä systeemi kun miettii, miten tuo hyödyttäisi ihmisiä ihan vaikka Suomessakin. Vink vink.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hieno. Nyt meillä vain meni sähköt! Taitaa olla ihan perusmeininkiä.

//Nina